perjantai 3. lokakuuta 2014

Nobunaga Concerto: Ei kai taas uutta aikamatkustusanimea Sengoku-kaudesta?


Nobunaga Concerto on sarja täynnä historiallisia virheitä ja anakronismeja ainakin, jos uskotaan historiaa ymmärtämättömiä pätemishaluisia anonyymejä internetkriitikoita. Yleensä tähän bandwagoniin on helppo hypätä ja olla oikeassa, sillä kuinka usein lukiolaisten aikamatkailu Sengoku-kaudelle on johtanut historiallisesti pätevähköön tahi muutenkaan hyvään lopputulokseen? Ei kovin usein, mutta sentään yksi maininnan arvoinen esimerkki juolahtaa mieleen.

Vuonna 2010 maailman huonoimmaksi premissiksi valittu "aikamatkailua Sengoku-ajalla" -teema on omiaan tuhoamaan kaikki ennakko-odotukset Nobunaga Concertoa kohtaan. Kyseessä on kuitenkin jo toinen Nobunaga-aiheinen sarja, jonka laittaminen "alotan tämän en ikinä"-listalle, on osoittautunut virheeksi. Virheeksi, jolta minut jälleen pelasti Etelä-Pohjanmaan hipsterein japanologi: Tounis.

Oda Nobunagan elämä sekä muut Sengoku-kauden erilaiset kommervenkit ovat itselle jo entuudestaan kohtalaisen tuttuja. Voin vakuuttaa, että tämä palkittuun mangaan perustuva teos on historiallisen sisältönsä puolesta eräs huolitelluimmista Sengoku-kauteen liittyvistä sarjoista, jonka olen nähnyt.

Sarja ei tee suurta numeroa siitä, miten tarkasti se panostaa yksityiskohtiin, vaan antaa niiden esiintyä luonnollisena osana tarinankerrontaa. Esimerkiksi Maeda Toshiien kohdalla on huomioitu tämän huomattava pituus, nuoruusvuosien pahamaineisuus ja poikkeuksellinen pukeutumistyyli. Mielenkiintoinen yksityiskohta on populaarihistoriallisesti vähemmän tunnetun Zen-buddhalaispappi Takugen Shuonin roolin esiintuonti Tenka Fubun, Gifun sekä Nobunagan itsensä nimeämisessä. Toisaalta, esimerkiksi oletetusti itsemurhan tehneen Hirate Masahiden kuolemaan tai Toytomi Hideyoshin tarinaan anime tekee varsin lennokkaat historian tulkinnat, mutta miksipä toistaa kaikki suoraan historiankirjoista.

 

Mielenkiintoinen muutos tavallisesta historian kuvauksesta on sarjassa Takenaka Shigeharun (Hanbein) rooli. Tämä ylistetty strategiko on perinteisesti mielletty nimenomaan Hideyoshi Toyotomin uskollisena vasallina, eikä häntä ymmärtääkseni liitetä Nobunagaan. Nobunaga Concerto kuitenkin kuvaa Mitsuhiden ja Hanbein useaan otteeseen pohtimassa Toyotomin uskollisuutta. Kenties never-to-be kakkoskaudella syvennytäänkin Toyotomin ja Hanbein väliseen suhteeseen. Voisiko olla, että juuri näiden hahmojen keskinäisistä juonista tarjotaan mitä mielenkiintoisin
Honnō-ji tulkinta?

Ikävä kyllä sarjaa ei voi käsitellä unohtamatta sen tarinallista kömpelyyttä. Tarina oli välillä aivan levällään ja monet solmut jätettiin tarpeettoman avoimiksi. Miksei Saburon historiankirjan kohtaloon koskaan palattu? Miksi sarja välillä esitti kysymyksiä aikamatkaamisen mysteeristä, vaikka sillä ei ole aietta (tai tarvetta) käsitellä koko asiaa? Miksi muut aikamatkaajat on rakennettu epäjohdonmukaisiksi ja jäätävän tönköiksi - "ookoo saat mun avun tosta" hahmoiksi? Myös Toyotomin kehitys hahmona jäi täysin puolitiehen ja hahmon toimet vaikuttivat parhaimmillaankin olevan vailla logiikkaa.

Sarjan visuaalinen kehnous on varsin ilmeistä - mistä kiitos kuuluu rotoskooppaukselle ja huonosti tietokonemallinnetuille hahmodesigneille. Niihin on turha paneutua sen tarkemmin, sillä Concertossa visuaalit eivät nousseet tunnelman kannalta ylitsepääsemättömiksi esteiksi. Parjaamisen sijaan esiin voisikin nostaa muutaman positiivisen esimerkin. Kaiken tökeryyden kontrastina yksittäiset hyvin tehdyt efektit ja hiotut freimit onnistuivat korostamaan tärkeiden kohtauksen merkitystä ja luomaan illuusion hyvistä seteistä. Pakko myöntää, että välillä jopa pidin siitä, miten sarja rikkoi omaa tyyliään spesiaaliefekteillä ja rotoskooppauksella. Sarja hyödynsi efektejä mm. kohtauksesta toiseen leikkaamiseen, josta yhtenä esimerkkinä 2. jakson lopussa tehty kyyneleen putoamiskohtaus.

Toisin kuin visuaalisesti, NobuConcerto ottaa vähemmän vaihtelevalla menestyksellä täyden hyödyn monipuolisesta, joskin suppeasta soundtrackistaan. Sarjaan musiikit säveltänyt Masaru Yokoyama ei itsessään sano vielä mitään, mutta miehen aiempia sarjoja tarkastellessa tulee tahtomattakin mieleen, että Nobunaga Conerton sävellykset ovat sekoitus Nobunaga the Foolia ja Arakawa Under the Bridgeä. Sarjan sisältöön sopii mainiosti dramaattinen ja traaginen jousisoitinmusiikki, jonka ohella kuullaan myös rytmikkään letkeitä bassoriffejä. Haluan ainakin uskotella itselleni tuon paikoitellen ihastuttavan musiikkivalikoiman osittain kompensoivan karseaa tietokonepilipalileikkejä hahmoanimaation puolelta.
Tästä sarja tullaan muistamaan
Sarjan nautinnollisimpiin puoliin lukeutuu sen tapa referoida historiaa. Concerto ei useimmiten edes pyri olemaan mitenkään ovela tai huomaamaton referenssiviljelijä, vaan se sijoittaa kaikki viittaukset sellaisinaan osaksi triviaalilta vaikuttavaa tarinankerrontaa. Näin katsoja saa itse valita googlaako Enryoku-jin munkkien paheellisuuteen perustuvat väitteet vai ei. Juuri tämä asenne, joka olettaa katsojan joko tietävän puheenaiheen tai osaavan käyttää googlea, oli sarjan nautittavuuden kannalta olennaista. 

Jos kysyttäisiin mikä tekee Nobunaga Concertosta nykypäivän ilmiönä erikoisen, sanoisin sen fundamentaalinen ero jo sarjan valmistamisen motiiveissa. Herran vuoden 2014 animebisneksen aksiooma: "katsojaluvut on maksimoitava varman päälle pelaamalla, jotta tavoitteet saavutettaisiin" on sarjassa täysin jätetty omaan arvoonsa. Täysjärkisellä ei kävisi mielessäkään näyttää vihreätä valoa tälle Fuji-TV:n tuottamalle visuaalisesti köyhälle animelle. Etenkin, kun se on suunnattu pienelle ja uskolliselle niche yleisölle, joka suurelta osin on jo tutustunut alkuperäisteokseen. Sarja ei varmasti alun alkaenkaan pyrkinyt tekemään animellaan voittoa, siksi siitä ei lättyjä myyntiin tullutkaan, mutten ole täysin vakuuttunut edes siitä pyrittiinkö animella oikeasti lisäämään edes mangan suosiota.
 
Kaiken kaikkiaan Nobunaga Concerto oli loistavasti rakennettu historia-aiheinen sarja historiasta kiinnostuneille. Sen väkevimmät vahvuudet ovat sarjalle uniikki tunnelma, luonnollinen ja älykäs dialogi sekä historiaystävällisyys. Nobunaga Concerto pystyi naurattamaan, osasi yllättää ja mikä tärkeintä se kykeni tarjoamaan jännittävän ja miellyttävän katselukokemuksen. 

Sasuga

Post scriptum: Nobunaga Concerton huikea ED-single ylsi Japanin top 15 singleksi ensimmäisellä viikollaan, minkä ansiosta saatiin kerättyä varmasti monta tusinaa jeniä.

Vain muutama esimerkki sarjan muista nerokkaista vapaamuotoisesta tulkinnoista, poisjätetyistä asioista ja sanomattomista viittauksista:
  •  Nobunagan tummaihoisen henkivartija Yasuken tarina. Historialliset selitykset Mozambiklaisen Yasuken päätymisestä Japaniin ovat melkein yhtä lennokkaita ja vähintään yhtä päteviä kuin sarjan tarjoama time-slip. Kenties kuitenkin luotamme jesuiittalähteisiin hänen osaltaan.
  • Nobunagan päätökseen avata Owarin rajat ja tämän päätöksen haittojen ja hyötyjen pohdiskelulla viitattiin Oda Nobunagan taloudellisen ajattelumallin poikkeuksellisuuteen 1500-luvun Japanissa.
  • Hideyoshi Toytotomin sandaalinlämmityskohtauksella viitattiin tämän aikaisempaan asemaan lordi Nobunagan henkilökohtaisena sandaalivastaavana.
  • Yksi esimerkki poisjätetyistä historiallisista tositapahtumista, jota pidin mielenkiintoisena oli ettei sarja käsittele lainkaan Oda Nobunagan lapsia. Sarjan loppupuolelle tultaessa Nobunagalla olisi pitänyt olla jo varsin vaikuttava lapsilauma jalkavaimojensa kanssa.
     
  • Oda Nobukatsun ja Shibata Katsuien tekemästä vallankaappausyrityksestä ei mainita lainkaan saatikka lukuisten vihollisten, sukulaisten ja seuraajien teloittamista, mutta toisaalta taas Hiei vuoren korruptoituneiden Enryakuji soturimunkkien legendaariseen verilöylyyn otetaan yllättävän realistinen lähestyminen. 

Teki wa Honnō-ji ni ari!

 

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Ohjelmasta hengaukseen ja printtereistä palikoihin - Tracon IX (2014)


Suurkiitos Traconille asianmukaisesti järjestetystä ja toimivasta conista, joka ei järjestämisen puolesta jättänyt juurikaan parannettavaa. Omalla kohdallani Traconin ongelma oli kiinnostuksen puute tämänkertaisia animeohjelmia kohtaan. Miyazakin ulinat ja jump-mangojen supervoimista hassuttelu on jo vuosia sitten nähty. Kumpikaan ei ole huono ohjelmavalinta Traconin puolesta, mutta omalla kohdalla molemmat on jo koettu.

Kuten sanoin, Tracon toimitti taas tänä vuonna varsin ongelmattoman, taskulämpimän ja uudelleen mentävän conikokemuksen. Ohjelmien taso ja kiinnostavuus vaihteli laidasta laitaan, mutta mitään ennenkuulumattomia rimanalituksia, eikä ikimuistoisia luentoja tällä kertaa koettu. Ei siis mitään, mitä muistelisi tai mistä haluaisi palavasti kirjoittaa. Tämä taskulämpimyys ajoi itsenikin moneen otteeseen käytävähengaamaan ja pelaamaan palikkapelejä (joista molempia oli kiva tehdä). Toisaalta juuri käytävähengaukseen soveltumisen puolesta Tracon voi olla se Suomen paras coni.

Nuoriso ei pelkää jakaa yliampuvia kehuja tapahtumalle

Conin ympärillä ei pyörinyt sen kummempaa draamaa, mutta soraääniä ja moitteita on jaettu kirpputorille ja isotavarasäilytykselle. Allekirjoitan itsekin, että molemmille olisi saannut varata vielä enemmän tilaa, sillä kyseiset seikat ovat monelle kävijälle keskeinen osa con-kokemusta. Isojen matkatavaroiden sekä kirpputori-innokkaiden määrä tulee varmasti vain kasvamaan ensivuodeksi, minkä ratkaiseminen tuottaa conitealle varmasti lisää pähkäiltävää. 

Ganbare ;_;





Shinsengumi – Faktat populaarikulttuurin romantisoidusta poliisijoukosta.



Tracon järjesti ihan historian opiskelijoita ja muita alan ystäviä varten maukkaan Shinsengumi luennon. Erittäin salamiselta tuoksahtavasta aiheesta leivottiin eräs tämän vuotisen Traconin lempiluennoistani, joskin ohjelma jätti pienoisen pettymyksen maun suuhun. Ensimmäisenä luennosta mieleen tulee, ettei aika mitenkään riittänyt läpikäymään Shinsengumin tapahtumahistoriaa kuin hyvin pintapuolisesti. Historia-aiheisella luennolla täytyykin rajata käsiteltävää aihealuetta, mutta itse karsisin muualta kuin politiikasta ja tapahtumahistoriasta. 

Kun luennon animeaiheisuutta ei aiota hyödyntää kunnolla, voitaisiin samantien anime-esimerkit jättää kokonaan pois. Animeklipit ja manga-slaidit vain syövät aikaa, jos luennon näkökulma ei painotu populaarikulttuuriin. Juuri luennon puolivillainen asennoituminen pikkuisen populaarikulttuuriin ja pikkuisen tapahtumahistoriaan esti todellisen syventymisen mihinkään. Hijikata Toshizō ja Kondo Isami ovat molemmat Japanissa kansallisia esikuvia ja legendoja - huolimatta (tai ehkäpä juuri) häviäjän puolen valitsemisesta. Erityisesti ohjelmaan oltaisiin kaivattu tulkintaa siitä, miksi he ovat niin suosittuja nykypäivän Japanissa, vaikka nykypäivän perspektiivistä Shinsengumin ideologia ja toimintatavat ovat vähintäänkin kyseenalaisia.

Luennossa ehdottomasti parasta antia tarjoiltiin yksityiskohtiin pureutumalla ja yksittäisiin aiheisiin syventymällä. Esimerkiksi tieto Serizawa Kamon salamurhassa kattoon jäänneistä miekanjäljistä oli erittäin maukas yksityiskohta. Tälläisen informaatiopitoisen, loistavasti esitetyn ja asiantuntevan ohjelman kuuntelemisen jälkeen ei pitäisi jäädä harmittamaan - jäi silti. Luento olisi ollut vielä nautittavampi kokonaisuus, jos se olisi keskittynyt pelkkään historia näkökulmaan, tarkastellut yleisimpiä virhekäsityksiä tai tutkinut syitä Shinsengumin ylikiillotetulle imagolle japanilaisessa populaarikulttuurissa.



Kazoku-miitti
Uusi suomenkielinen animeaiheinen forum- ja keskusteluyhteisö Kazoku.me, johon kannattaa liittyä, juhlisti vasta-avattuja foorumeitaan pitämällä miitin Traconissa. 

Johtoportaalle jäi vielä kehittymisen varaa määräysten delegoimisessa, mutta nämä tomerat nuorukaiset tuntien jo seuraavassa miitissä on mietitty paremmat seuraleikit.  Toisaalta suuri osallistujamäärä, ulkona oleminen ja miittitilan muoto vaikeuttivat ratkaisevasti miitin järjestämistä. Silti oli erittäin kiva jutella ihmisten kanssa, vaikkei uusiin ihmisiin tullutkaan tutustuttua.


Kunnialliset taistelijattaret  

Espen esityksiä muutaman kerran kuunnelleena uskalsin mennä saliin rohkein mielin. Tällä kertaa aikataulu salli yleisön kysyä ja kommentoida kesken luennon - siihen jopa rohkaistiin. Aiempiin Espen luentoihin verrattuna tämänvuotinen aihe kiinnosti huomattavasti enemmän, koska parhaat tytöthän ovat juuri sankarittaret ja miekkanaiset. Yhteistä edelliskertojen kanssa oli luennolta poistuminen tyytyväisenä näkemäänsä.

Teknisiltä ongelmilta ei täysin vältytty, kun tekstirivit välillä pomppivat missä sattuu. Luento oli kuitenkin rakennettu puheen ympärille, joten tekstien hyppiminen ei haitannut, eikä oikeastaan ole edes maininnan arvoista. Itse pidän Espen neutraalista, asiapitoisesta ja selkeästä puhe- ja esiintymistavasta.  On virkistävää kuunnella asiapainotteista puhetta, kun nykyisin valtaosa ohjelmista on tehty, aiheesta riippumatta, niin voimakkaasti huumoripainotteisiksi.

Musiikkia korville oli kuunnella hyviä ideoita ja analyysejä mies- ja naissotureiden eroista ja näiden erojen syistä. En itse ole tullut ajatelleeksi ritarinaisten maagisten kykyjen yleisyyttä, enkä magiikan toimimista pehmentämässä ritarineitokaisten maskuliinisuutta. En olisi pannut pahakseni naissotureiden esimerkkiluettelon kasvattamista vaikkapa Berserkin Cascalla tai Sacred Blacksmithin Cecily Campbellillä. Toisaalta aika oli kortilla, joten useampia esimerkkejä tuskin olisi ehditty läpikäydä. Mielestäni aiheelle varattu aika oli harmittavan lyhyt, ja vaikka tuo rajallinen aika hyödynnettiinkin hyvin, olisin mielelläni kuunnellut ohjelmaa vielä ylimääräiset 45 minuuttia.






Kill la Kill – Gurren Lagann, ohjelmakuvauksen sietämätön vaikeus
Kill la Kill - Tulitusta täydeltä laidalta - Iiro "Desulishor " Salminen
http://www.pixiv.net/member_illust.php?mode=medium&illust_id=42478411
Yksi Tracon perjantain puhutuimmista luennoista – ainakin omassa porukassa – oli Iiro”Desulishor” Salmisen Kill la Kill: Tulitusta täydeltä laidalta. Ennen luennolle menoa törmäsin käytävällä muuan anonyyminä pysyttelevään kaljupääkuuttiin, jonka kuvaus luennosta herätti sisälläni: ”tämä on pakko kuulla”-elämyksen. Valitettavasti en (yllätys, yllätys) ehtinyt luennolle ajoissa, sillä ruokailu vanhempien herrasmiesten kanssa kesti odotettua kauemmin. Myöhästymisestä huolimatta uskon saaneeni kattavan kokonaiskuvan luennosta jo yksin viimeisen vartin ja luennolta poistuneiden kuvauksista. 

Voin rehellisesti sanoa luennon kumonneen kaikki ennakko-odotukseni. Desulisunaattori oli täysin odottamattomasti rakentanut luennon vertailemalla ohjaaja Imaishi Hiroyukin toista teosta Gurren Lagannia Kill la Killiin. Luonnollisesti useimmat aktiiviharrastajista ovat tietoisia teosten samankaltaisuudesta ja syistä siihen. En oikeastaan edes kritisoi näkökulman valintaa, vaikka siitä onkin puhuttu internetin ihmeellisessä maailmassa jo pitkät pätkät. Sen sijaan ihmeellisenä pidän sitä, ettei ohjelmakuvaus mitenkään varusta kuuntelijaa tunnin mittaiseen vertailumaratoniin. Toki siellä Gurren Lagann kerran mainitaan retorisen kysymyksen yhteydessä, mutta silti… 

Demolisherboyn luennon heikkoudet ilmenivät valitettavasti retorisissa taidoissa. Puhetta oli välillä vaikea seurata, luennoitsija takelteli sanojen kanssa ja yksittäisiä sanoja (esimerkiksi: sinänsä) toistettiin lähes jokaisessa virkkeessä. Luennoitsijan hermostuneisuus johti epäselvyyksiin, joiden vuoksi vitsit oli huonosti ajoitettu, eivätkä aina muutenkaan kovin hauskoja. Ps. omille vitseille ei saa nauraa ensimmäisenä.

Tietotasoltaan luennon loppu ei aiheuttanut suuria VAU-elämyksiä. Muutama hyvä pointti luennolla kuultiin, mutta kokonaisuus oli entry-tason tietoa. Muutaman yhtäläisyyden löytäminen Nakashima Kazukin käsikirjoituksista ei valitettavasti riittänyt pelastamaan tämän epäpyhän luennon sielua. Annetaan sen verran anteeksi, että luento ei ollut suoranaisen kelvoton. Esiintymistaitoja hiomalla se olisi voinut olla Traconin keskikastia. Itse olen turhan kriittinen ja vaativa luentojen suhteen, vaikka siihen ei kenties varaa olisikaan.  Silti, jos olisin alusta asti ollut kuuntelemassa luentoa, olisin varmasti lähtenyt paikalta.




Kikattavia tyttöjä, homoja poikia ja miten ne liittyvät urheilugenreen
Japanin ykkönen; urheilugenrestä rakkaudella -
Anni "Hai" Juusela

Kyllä ne urheilijat ihan aikuisten oikeasti välillä laittaa pyyhkeen päänsä päälle peittääkseen pettymyksensä.

Pelkäsin pahinta huomatessani Urheilugenrestä puheohjelman tekijän olevan kauniimman sukupuolen edustaja. Anni "Hai" Juuselan luennolla tarjoiltiinkin runsaasti sitä kaikkien herrojen kammoksumaa supattelua poikarakkaudesta. Onneksi ohjelmasta selvittiin hengissä pois, eikä ainakaan yhtään Freen uimapoikia homompana miehenä.

Luentoslaidit, -videot ja -kuvat oltiin pääsääntöisesti tehty ja valittu hyvin, mutta ”tälle ne 16-vuotiaat tytöt kikattaa”-kuvien määrä olisi voitu puolittaa ja videoiden pituutta leikata. Pointti Kuroko ja Oofuri videoissa tuli selväksi jo 30 sekunnin kohdalla, eikä ylimääräisiä minuutteja tarvittu. Erityisen hyvin valittuja videoita sen sijaan olivat Haikyuun! ja Prince of Tennis-elokuvasta(?) otetut esimerkit. Luennolla tehtiin muutamia huonoja teknisiä valintoja, kuten kokonaisten mangasivujen näyttäminen slaideilla. Alimpien rivien kuvat ja tekstit eivät ikinä näy takariviin asti. Tämä ei ole mitenkään vakavaa, mutta kannattaa seuraavaa kerralla jättää takarivkin varten enemmän pelivaraa.

Luennoitsijan esiintymisessä korostuivat selkeä artikulointi ja lavalla esiintymisrohkeus, josta huomasi ettei tämä suinkaan ollut Juuselan ensimmäinen kerta yleisön edessä. Tropeiden tarkastelu oli toivotun hyvää ja monia genren yleisiä kliseitä saatiin nimettyä ja eriteltyä. Joukkuelajeista puhuttaessa olisi voitu läpikäydä enemmän yhdessä ganbarointia ja seishun-henkistä tsemppaamista, eikä pääosin keskittyä Oofurin jamppahengessä tehtyihin romanssikohtauksiin. Toki tämäkin on mieltymyskysymys, eikä tälläinen likainen hetero tosiaankaan kuulu poikarakkauden suurimpaan kohdeyleisöön.



Luento oli nautittava, hyvin esitetty ja hauska – kävisin kuuntelemassa Juuselaa toistekin. En itse täysin lukeutunut kohdeyleisöön, mutta osasin nauttia esityksestä siitä huolimatta. Kaltaiselleni vanhalle pierulle, joka on nähnyt piirretyn jos toisenkin oli virkistävä nähdä Traconissa esiintyjä, joka oikeasti oli nähnyt myös omalla mittapuullani monia aihepiirin sarjoja.


Oliko tämä luento muutakin kuin hassuja kuvia ja videoita? Oli, mutta se muu osuus kiistatta jäi vähemmälle. Luento oli voimakkaasti suunnattu vielä jamppa-curious ikäluokkaan kuuluville tytöille, joiden kikatus ei meinaa lakata bishien astuessa kuvaruutuun. En ole kikattanut pyllyn vilahduskuville tai poikarakkauskuumotteluilla vuosiin, joten aika iso osa hassuttelusta meni ohi. Urheilugenrestä rakkaudella oli varmasti monille conin paras ohjelma ja monelle coninaiselle tästä saattoi kehkeytyä eräs parhaista con-kokemuksista ikinä. Näin varmaan oli, jos "tässä kuvassa Kagami punastuu Kurokolle" -materiaali saa sinut kikattamaan katketaksesi.


Musavisa III

Kalle "Pallerå" Hietaranta, Reetta Näppi, Matti Pieniniemi


Taiteilijan näkemys voittajajoukkueesta


Osallistuin nyt jo kolmatta kertaa järjestettävään musavisaan ensimmäistä kertaa, ja tulen muuten osallistumaan jatkossakin. Sillä paljoa paremmin ei tätä ohjelmaa olisi voitu järjestää, loistavaa työtä! Vastoin kaikkia odotuksia, Haider onii-sanin johdolla voitimme tämän vuotisen musavisan. Palkinnot olivat erittäin positiivinen yllätys, ei suinkaan mitään vessapaperirullia tahi anime-voiveitsiä vaan ihka oikeita täyspitkiä Sayonara Zetsubō Sensei OST-levyjä.

32kpl kysymyksiä 30 sekunnin musiikkivihjeellä ja koko yleisö mukana 1-3 hengen joukkueissa on tälläiselle kilpailulle loistava konsepti. Kilpailu ei laahannut paikoillaan ja biisit tulivat peräjälkeen ilman sen kummempia välipuheita.  Tuomaristo oli organisoinut erinomaisesti myös tarkistustilaisuuden: kahden muun tuomarin tarkistaessa lukuisten joukkueiden vastauksia yksi kävi samalla läpi koko kilpailun oikeat vastaukset. Kätevästi siinä vaiheessa, kun kysymykset oli läpikäyty, oltiinkin voittajien julistamiseen jo valmiita.

Kilpailulle teki hyvää rajoittaa vastaukset 1 piste per 1 kysymys. Vain oikein nimetystä sarjasta myönnettiin pisteitä, eikä mitään puolikkaita jaettu. Desuconin myöhäisillan hahmontunnistusvisassa on perinteisesti sorruttu jakamaan puolikkaita ja säälipisteitä: ”joo mä tiiän että toi hahmo on vähän niinku seppä” –tierin vastauksista. Selkeät säännöt, yksinkertaisempi pisteytys ja parempi organisointi eivät aina tarkoita, että hauskanpito on kielletty.


Love Live! – Korvista hoosiannaa ja hunajaa ja maitoa
Love Live! – Reaktionaamoja ja maailman valtavin onigiri - Johanna ”huilailee” Kari 
WcDuck loi tämän mestariteoksen
Pommiin nukkumisen johdosta Hoothootin Ojou-sama luento jäi välistä, ja kiire tuli Love Liveenkin. Omalta osaltani vuoden 2014 Traconin viimeiseksi puheohjelmaksi jäi Love Live! - Reaktionaamoja ja maailman valtavin onigiri, mihin häpeäkseni saavuin muutaman minuutin myöhässä. Kansa oli saapunut sankoin joukoin kuuntelemaan animen lättymyyntitilastoja ravisuttanutta Love Live! aiheista luentoa. Johanna Huilailee Kari, tämä kokenut cosplaykemisti, vakuutti jälleen kerran, että iästä... tai siis akateemisten opintojen päättymisestä huolimatta homma vielä luistaa kuin painoalaekspertti Touniksella tulostin puuhat konsanaan.

Lääkärini on kieltänyt minulta RabuRaibun johtuen sen katsomisen aiheuttamasta stressireaktiosta. Sairauden oireet iskivät heti luentosaliin saapuessani, kun onnistuin loukkaantumaan jo luennon ensi minuuttien aikana. Yrittäessäni löytää vapaata paikkaa pimeästä salista kaaduin kovaäänisesti ja melkein kuolin – ainakin häpeästä, jonka aiheutti koko salin tuomitseva tuijotus. Sori melusta Hui ;_;.

Huilaileen
hauskaa, mutta samalla vahvasti asiapitoista esiintymistapaa on helppo ja mukava seurata. Eräs luennon parhaista valinnoista oli käyttää määrällisesti suhteellisen vähän slaideja, jotka nekin olivat simppeleitä ja pitkälti kuvapainoitteisia. Huilaileen erinomainen lavaesiintymistaito pääsee oikeuksiinsa, kun slaidit toimivat vain visuaalisena tukena eivätkä katsojan pääasiallisena keskittymiskohteena. Luennon sisällöstä itsestään ei paljoa sanottavaa ole. Aihe itse ei pahemmin kiinnosta, koska kaikki tytöt ovat lähes yhtä epämielenkiintoisia ja kauheita (fakta), mutta kyllä luennosta jotain irtosikin. Ihan mielenkiintoista oli kuunnella kriittistä analyysia tyttöjen rooleista sekä siitä miten ne ovat muuttuneet/unohtuneet sarjan aikana. Mieleenpainuvaa oli myös miten rouva Kari toivoi Desuconin pääjärjestäjälle taikavoimia vaikuttaa säätilaan

Eikä mielestäni mikään RabuRaibuun liittyvä asia yllä läheskään yhtä koherentiksi sanottavaksi kuin:

Ookoo: Maki,
Nojaa: Umi
Asdfgh: Rin, Nico, Eri, Honoka
Ei: Hanayo
En ole Ankku, mutta..: Nozomi, Kotori





Loppusanat


Tracon tarjosi mitä siltä odottikin: hyvää seuraa ja loistavat tilat. Sorsapuiston tilan käyttöönotto oli conilta loistava ajatus, minkä ansiosta coniväki pystyi luonnollisesti levittäytymään myös Tampere talon ulkopuolella. Animeohjelmistakin jäi monta lupaavanoloista näkemättä, kuten Mikko Lammin ja HootHootin luennot, mikä varmasti vääristi omaa kuvaani luentotarjonnasta

Ei enää ikinä Traconia ennen ensi vuotta.

torstai 20. helmikuuta 2014

Desucon kaatuu ja nuoret lopettavat harrastamisen - Viimeinen niitti: Desucon Frostbite 2014

En saannut Kingdomia käsittelevää tekstiä vielä julkaistua, mutta eiköhän sekin vielä joskus tule. Ajattelin nyt kuitenkin ensin kirjoittaa coniraportin toistaiseksi parhaasta conista johon olen osallistunut. On kuitenkin syytä muistaa, ettei conin ohjelmien hyvällä tasolla tai yleisellä viihtyvyydellä ole mitään väliä, koska Desucon ampui Frostbitellä itseään nilkkaan:

Coni ei myynnyt loppuun ja tuotti miljoonia tappiota, Anime-lehden päätoimittaja käytti conikansaa hyväkseen tekemällä julmia ihmiskokeita, juopottelevat täysi-ikäiset aiheuttivat järjestyshäiriöitä, kaikki olivat masentuneita, aikuisten pitämät orgiat etoivat tavallisia kävijöitä, ohjelmasalit olivat täynnä/tyhjiä ja +6reen ei enää aio ikinä osallistua animetunnistusvisaan. Nämä kaikki ovat kiveenhakattuja faktoja - mikäli conista ulosjääneiden alaikäisten animeharrastajien puheita on uskominen. Ja miksei olisi?



Keskimääräinen alaikäinen conittaja vs K-18 Frostbiten tyypillinen luento

Royal Space Forcen saamien tietojen mukaan Desuconin pääjärjestäjä Jussi Kari on ottanut tieten tahtoen tehtäväkseen kiusata Suomen nuorisoa ja niitä harvoja aikuisia, jotka yhä puolustavat nuorison oikeuksia. Royal Space Force ei valitettavasti tavoittanut pääjärjestäjä Karia kommentoimaan tapausta. Tähän asiaan lienee vaikuttanut ettei häneen edes yritetty ottaa yhteyttä, mutta yhtäkaikki voimme päätellä ettei mies osaa puolustautua internetissä velloneita huhuja vastaan. Karille ei olla ilmeisesti opetettu myöskään ettei uusia asioita saa kokeilla vaan vanhan, kuluneen, kuolleen ja kituvan konseptin toistaminen hamaan loppuun asti on ainoa oikea tapa johtaa coniteaa.

Monet nuoret harrastajat ovat miettineet jopa kansalaisadressin tai kansalaisaloitteen nostamista Desucon Frostbiten ikärajojen poistamiseksi, ovathan ne ilmiselvästi lainvastaisia. Ensin pitäisi kuitenkin löytää se jokun, joka tietää mitä vastaan ihan konkreettisella tasolla protestoida ja millä perustein. Voisikohan muuan Jussi Kari auttaa alaikäisiä tässä asiassa kun mies kerran on lakioppinutkin.
Kuva: yle.fi sivulta



 Itse Frostbiten ohjelma

yueyay - 2013-08-06 14:16:51 
"Olen monesti kritisoinut Desuconia. Yleensä liput myydään loppuun 15 minuutissa ja porukkaa jää satoja ulkopuolelle. Ja vastapainoksi nyt sitten 90% kohderyhmästä suljetaan ulkopuolelle että saadaan niille kaulapartapervoille lisää luentoja yaoista ja bondagesta. "
Spitaalinen:
"Onko se niin vaikea ihmisten käsittää että yleensä just ne hiukan vielä alaikäiset on niitä aktiivisimpia harrastajia. Ei, ei ne kolmekymppiset tai ne eliitti kakskymppiset."

Alkukevennyksen jälkeen nyt kuitenkin itse asiaan. Ohjelmat Frostbitessa olivat tuttua ja turvallista Desu-tasoa: tänäkin vuonna parhaat esiintymiset saatiin perinteisiltä ohjelmanpitäjiltä. Itsehän en animea tarpeeksi ole vielä ehtinyt katsomaan niin välistä jäi Johanna Karin Haibane Renmei-luento, sillä sarjaan en ole vielä tutustunut. Tämä pitäisi korjata pikimmiten. Luennosta itsestään olen kuullut pelkkää hyvää ja se pitääkin youtubesta myöhemmin katsoa.




Perjantai


Liukuväritissejä ja 3D-tanssityttöjä – digianimaation mahdollisuudet - Petteri "Ptj_Tsubasa" Uusitalo

Studio Pierrot näyttää varoittavan esimerkin. (Kingdom)
Ensimmäinen ja päivän ainut luento-ohjelma, johon osallistuin oli Anime-lehden päätoimittajan, kulttuurivaikuttaja-intellektuelli-blogaajan, Otakunvirka-kästääjän, silmälasi bishounen-charan, Petteri Uusitalon luento Digianimaation mahdollisuuksista. Näin heti alkuun voin todeta tämän olleen mielestäni conin paras luento. En ole koskaan perehtynyt syvemmin animaation tekemisen tekniseen puoleen, joten luento tarjosi itselleni paljon syventävää tietoa ja laajensi ymmärrystäni aiheesta. Erityisen hyvin Ptj_Tsubasa tuo esille (kuvien avulla havainnollistaen), miten digianimaatio on mahdollistanut monet nykyään animessa itsestäänselvyytenä otetut asiat ja miten asia ei näin ole aina ollut.

Koko luento oli täynnä timanttista tietoa sekä harkittua huumoria. Luento oltiin jäsennelty loistavasti niin, että se huipentuisi lopussaan puheeseen kaikkia kiehtovasta 3D-animaatiosta. 3D-animaatio ollaan jo vuosikaudet esitetty suurena uhkana animelle, kuitenkin ptj_tsubasa perustellen osoittaa miten monet näistä uhista ollaan jo opittu välttämään. Erityisesti itseäni kiehtoi miten 3D- ja 2D-animaation yhdistäminen on jo joissain teoksissa saatu toimimaan liki huomaamattomasti.

Luennon loppuun saatiin vielä kaivattu silta historiaan: monet digianimaation saavutuksetkin nähtiin aikanaan uhkana animelle. Kun tulevaisuudessa saadaan 3D ja 2D yhdistettyä lähes huomaamattomaksi niin onko sillä enää katsojalle mitään väliä?



 Miitti


 Ennen Ptj_Tsubasan luentoa, kuitenkin osallistuin Kazoku-miittiin, mitä suuren osallistujamääränsä vuoksi oli mahdotonta järkevästi järjestää. Pientä huutelua lukuunottamatta keskustelut pidettiin lähinnä vierustovereiden kesken, itselleni osui hyvä arpa, kun vieressä istui Ankkuliini (WcDuck). Hauskaahan siellä oli turista tovereiden kanssa, mutta ei mitään suurempaa tapahtunut tai uusiin ihmisiin liiemmin tullut tutustuttua. Kaikki oli parhaita.





Lauantai


Aamuinen pettymys oli todeta, miten "Kiyoku, Tadashiku, Utsukushiku! Takarazuka-teatteri ja sen vaikutus populaarikulttuuriin"-ohjelma tosiaan oli peruutettu. Asiastahan oltiin jo hyvissä ajoin alkuviikosta Desuconin kautta tiedotettu, mutta toivoin sen olevan vain trollausta. Lienen Suomen ainut henkilö joka jäi kaipaamaan tätä historiaburgeria aiheeltaan miellyttävää settiä.



 
Vielä muutamaerä Gradiusta, jooko! - Peliteollisuuden äidin mietelmät - Leena Porri


Ohjelman alussa Espe pyysi katsojia odottamaan kysymystensä kanssa siihen asti, että sai itse puhuttua asiakokonaisuutensa loppuun.

Vielä muutama erä Gradiuasta, jooko!-luennon pitänyt Leena "Espe" Porri suoriutui urakasta kaikenkaikkiaan mallikkaasti. Kenties ongelmani ohjelman kanssa johtuivat enemmän oletusarvoistani, kuin luennosta itsestään. Itselleni japanilainen arcade-kulttuuri on jossainmäärin entuudestaan tuttu ja luennoitsijan esittämät väittämät ja pohdinnat pääasiallisesti tukivat omia ajatuksiani, kuitenkin harvaan asiaan paneuduttiin syvemmin ja asioista puhuttiin varsin yleisellä tasolla. Lopulta luennosta ei jäänyt käteen paljoa muuta kuin Hachiroku_:n tarjoama seura ja muutama yksittäinen yllättävä tiedonripe. Luennolta jäin kaipaamaan lisää syvyyttä ja kenties enemmän pohdintaa kulttuurillisista syistä: miksi japanilainen ja länsimaalainen peliteollisuus eroavat. Edeltävästä pohdinnasta oli muutama hyvä ja syventävä pointti, mutta luento tuntui lopulta varsin luetteloivalta. Kuitenkin perushyvä setti 3/5, helposti läpi.

Kuvateksti oikaistu 19:52 20.2.2014.




Anime elämäntapana - Perttu "Coma_moon" Murto


Kunniavierasohjelmassa sain varsin nopeasti todeta ääninäyttelijöiden kunniavierasohjelmien olevan aina samaa höttöä, eikä Megumi Ogata tähän siis ollut poikkeus. Varjoissa hiippaillen siirryin Perttu "Coma_Moon" Murron luennolle animesta elämäntapana. Viereeni istui jälleen lupsakka vanhempi herrasmies ja twitter-mentorini: Hachiroku, jonka kanssa takarivissä oli toisinaan mukava kommentoida luentoa. 

Coma_Moon piti hyvän puolitoistatuntisen setin, joka oli kevyttä viihdyttävää katseltavaa väsyneelle mielelle. Muutamissa harrastamiseen liittyvissä asioissa emme olleet samaa mieltä, mutta yhtäkaikki luennoitsija pääasiallisesti pyrki perustelemaan kantansa väittämiinsä. Huumorin käyttö oli Coma_moonin vahvuuksien kärkipäässä ja odotan herralta jatkossa lisää hyviä luentoja. Ajankäytöstä ohjelma saa risuja: ehkäpä vahviten aihetta käsittelevät pointit sijoittuivat luennon loppupuolelle, jossa ajanpuutteen vuoksi Coma_moon myönsi joutuvansa kiirehtimään loppuun.



Ekaa kertaa alaikäisenä - parasta ikinä?


Tytöillä eka animusarja menossa
"Ekaa kertaa alaikäisenä - parasta ikinä?"-paneelia johtanut Mikko "lmmz" Lammi oli saannut vahvistuksiinsa Antti "Ana" Myyrän, Matias "madu" Tukiaisen, Maaret "AranaRain" Stepanoffin ja Timo "lunic" Korisevan. Saavuin paneeliin vartin myöhässä käytyäni kaupassa, mutta aiheeseen pääsi nopeasti kiinni. Panelistien keskustelua oli helppo ja miellyttävä seurata, vaikka takanani istui muutama tuntematon trumpetinsoittaja. Mitään syvempää analysointia ei panelisteilta saatu vaan pitkälti pyörittiin samojen pinta-ajatusten äärellä. 

Itse ainakin jäin paneelilta kaipaamaan enemmän ajatuksiaherättäviä mietteitä, joskin Matiakselta kuultiin kaksi hauskaa anekdoottia ja muutama hyvä heitto. Paneelin parasta antia olivat puhujien paljastukset synkästä nuoruudestaan, mm. AranaRain avautui nuoruusvuosistaan yaoin parissa. Hauska, rento, letkeä ja asiallinen pätkä, jonka kävi mielellään kuuntelemassa - ja kävisi toistekin. En pahoittanut mieltäni, vaikka Timo Korisevalta pääsi perussuomalaiseen sanavarastoon kuuluva lipsahdus, tätä lukuunottamatta Timo tuntui olevan panelistina varsin näkymätön ja antoi pitkälti muiden hoitaa puhumisen.




Mamoru Oshiin Patlabor - Matias "Tursake" Kyriacou




Matias "Tursake" Kyriacoun pitämä Patlabor luento oli Desuconin parasta antia. Robottirakkaudestaan tunnettu Tursake pääsi puhumaan itselleen tutusta ja turvallisesta aiheesta. Ohjelman alussa läpikäyty mechan historia oli Tursakkeen comfort-zonea, mikä taittui taitavalta showmieheltä asianmukaisella tavalla. Oli mielenkiintoista kuunnella aiheesta, josta en voi mitenkään sanoa tietäväni kovin paljoa. Yllättävän monien mechatuottajien/animaattoreiden/ohjaajien nimet jäivät luennon jälkeen kuulijan päähän, vaikka yleensä nimien heitteleminen luennoilla ei ole se paras tapa ylläpitää mielenkiintoa. Tursakkeen selostus oli täynnä hauskoja yksityiskohtia ja humoristisia kannanottoja. Tämän miehen luennoista yksikään tuskin jää esiintymisestä kiinni, tätä nuorta herrasmiestä on kertakaikkisen mukava kuunnella puhumassa aiheesta kuin aiheesta. Toivottavasti näemme Tursan puhumassa kesä Desun Sakuga-paneelissa, mikäli herrasmiehet (Tounisin ja Tursakkeen johdolla) pääsevät sanoista tekoihin.

Ohjelma käsitteli kolmea eri aihetta: ensimmäiseksi mechan historia, sitten Mamoru Oshii ja lopulta Patlaboreita. Laaja aihe ja rajallinen aika osittain estivät Tursaketta tuomasta esille kaikkea mechatietämystään. Oshiin tuotokset jouduttiin rajallisen ajan vuoksi käymään läpi melko nopeasti, eikä ohjaajasta saatu kaiken kattavaa kuvaa. Silti tarpeellinen ja hyvin esitetty pohjustus Patlabor-osiota varten, jossa myös Oshiin tuotiin vahvasti esille.

Patlaboria käsiteltäessä veli Turska sortui muutaman kerran pohjustamaan teoksen juonta ja hahmoja hieman liikaa, minkä johdosta luennon hyvä rytmi välillä kärsi. Koko luennon ja Patlabor osion parasta tarjontaa olivat kuvien avulla ajatusten ja väitteiden havainnollistaminen. Tursake oli varannut luennolleen riittävän määrän videoita ja screenshotteja, joiden avulla hän pystyi konkreettisin ja visuaalisten tehokeinoin avaamaan mietteitään maallikoille. Valitettavasti vähäinen 1,5h pituus ja luennolla koetut tekniset ongelmat hankaloittivat tämän nuoren oululaisen jääkarhunkasvattajan esitysurakkaa, minkä vuoksi varmasti jouduttiin vauhdittamaan esitystä jonkin verran. Kenties Oshii osuus jäi juuri kaipaamaan samanlaista videohavainnollistamista kuin mitä Patlabor ja Mechanhistoria tarjosivat?

Olisi mukava ollut keskustella tämän kanssa enemmänkin Patlaborista (Patulammista) luennon jälkeen, mutta miehellä oli Coma_moonin tavoin kiire siirtyä nopeasti muihin maisemiin. Sakuga-paneelin ohella toivon hänen joskus pitävän vielä kattavan luennon mechan historiasta, mikä varmasti kiinnostaisi monia mechagenren ulkopuolisiakin. Ps: Ei saa nimitellä Oshiita lukiofilosofiksi.




Miten animea tehdään? - Valtteri Strömsholm

Mitäs täällä tapahtuu
Valtteri "Tounis" Strömsholm on monien muiden tavoin tuttu näky conien esiintymislavalla. Hieman hermostuneen oloinen vanhaparta kuitenkin repäisi timanttisen setin, jota monet ovat kehuneet conin parhaaksi - eivätkä syyttä. Esityksen aihe varmasti kiinnostaa jokaista animen katsojaa, sillä ainakin itselle nuo lukuisat animen tuotantotiimien nimikkeet ja tittelit eivät itsestään avaudu.

Paperin heittelyllä agressiotaan purkava Tounis otti tilanteen haltuun luennon alusta asti ja puhui itsevarmasti aiheesta, johon hänen huomasi olleen syventynyt. Touniksen vahvuuksiin ehdottomasti kuuluu tämän lavaesiintymistaito, ja vaikka pieni hermostuneisuus herraa alussa saattoi vaivata onnistui tämä kääntämään senkin hyödykseen huumorin kautta.

Huumoria tehokeinonaan loistavasti käyttävä luento oli nautittava, mutta myös informatiivinen. Nimiä lenteli yllättävän vähän, mikä oli luennon rungon kannalta hyvä asia, useimmat näistäkin nimistä olivat Nakamura Yutakan tavoin sopivan entry level tavaraa. Maininnan arvoista luennosta olivat sen upeat diat. Jopa autenttisen gorimu-designin isänä tunnettu - minä - onnistui huomaamaan ohjelman diojen olleen pitkään väännettyjä ja loistavasti sommiteltuja taideoteoksia. Oli ilo katsella paitsi väririkkaita kuvia, mutta yhälailla mukavaa oli seurata käsienheiluttelullaan asioita havainnollistavaa Tounista.

Mitäpä muuta tästä sanoa? Jopa Tounis-tierin luennoksi erinomainen, yltää yhdeksi Desuconin historian parhaista näkemistäni luennoista.




Myöhäisillan hahmontunnistusvisa - Hoothoot, ToriSohva

Ei tähän muutakaan kuvaa voi laitttaa
"Ei enää koskaan hahmontunnistusvisaan. #animepuukko" - 6reenroom twitterissä

Itselleni Frostbiten viimeiseksi ohjelmaksi jäi hahmontunnistusvisa, johon myös osallistuin kilpailijana. Allekirjoittaneen edellis Desun kakkossija vaihtui häviöön, voiton vei Team Animepuukko: Tounis, Tursake ja WcDuck kantoivat kuvitteellisen pystin kotiin. En voi muuta tehdä kuin pyytää anteeksi joukkuetovereiltani 6reenroomilta ja Zeniltä. Vanhat animeparrat Zeni ja Gorim eivät onnistuneet muistamaan hahmojen nimiä, vaikka sarjat ihan hyvin tunnistettiinkin. Toivottavasti Kazokun suuri ja mahtava johtaja Rokkens ei sydämistynyt minuun liiaksi vaan vielä jatkossa osallistuu visailuun, ensi kerralla parempien puolulaisten kanssa. Roku toi arvokasta ja nuorta hyvämuistisuutta joukkueeseemme joten olisi mukava nähdä hänet osallistumassa yövisaan myös jatkossa.

Selityksiä häviölle riittää sillä vetoan paitsi ajomatkojen aiheuttamaan syvään väsymykseen, mutta myös siihen miten meidät skipattiin kokonaan kolmannella kieroksella emmekä saanneet omia kysymyksiä! Oikeusmurha! Farssi! Noustaan barrikaadeille! Tai sitten minun pitäisi myöntää parhaiden voittaneen, minkä tietysti myönnänkin. Tällä kertaa kun ei edes voi vedota huonoihin kysymyksiin. Jos unohdetaan alun pistelaskun sekavuus niin loistavasti organisoitu kisa, kiitos Hoothoot ja Torisohva. Seuraavalla kerralla (Frostbitessä) lupaan tsempata pirteämpänä ja paremmin.

Note to myself: Gosick ja UnGo ovat eri sarjat.



 Kotiinpaluu ja fiilikset


Jätin viimeisen päivän välistä, koska tosiaan oli autoa lähes 1000km tullut ajettua 2 vuorokauden aikana ja nukuttua vain 3 tuntia samassa ajassa. Hervoton väsymys iski pian lähdön jälkeen Lahden moottoritiellä, onneksi kotiin päästiin turvallisesti ja nukkuin siitä seuraavat 12 tuntia putkeen. Desuconista kuitenkin jäi käteen vain hyviä muistoja: luennot olivat rautaisen hyviä ja tunnelma hyvä. Käytävähengaillessa bondasin ja keskustelin parhaiden ydejen kanssa ja tutustuin muutamaan uuteen kaveriin.







Järjestelyt ja yleiset asiat
Conista parhaiten jäi mieleen miten yleinen tunnelma oli mahtava. Verrattuna tavalliseen coniin meno oli huomattavasti rauhallisempaa ja halutessaan jopa käytävällä pystyi rauhoittumaan sekä keskustelemaan ystävien kanssa. Onkin perin vaikeaa jättää vetämättä johtopäätöksiä Frostbiten tunnelmallisen ilmapiirin syiden ja alaikäisten poissaolon väliltä. Kenties suurimpana vaikuttajana ilmapiirin luonteeseen oli ryhmän sisäinen yhteisymmärrys: aiempaa helpommin löysi samankaltaisia ihmisiä ja tuntemattomienkin kanssa pääsi nopeasti juttuun. Vaikka sisältäni olen edelleen pieni tyttö - niin myönnän, että 15-vuotiaan tytön kanssa yhteiset juttumme loppuvat todella nopeasti, mikäli edes kiinnostus animesta ei yhdistä meitä. Lauantaina väsymyksen takia ajatukseni kulkivat hieman hitaammalla ja erityisesti aamulla Desun järjestyksenvalvojien johtajaan Arghyyn törmätessäni pää löi tyhjää eikä juttua tullut.

Mieleen conin järjestelyistä jäi tavallista useampi asia. Kameramiehenä tunnettu Matias "madu" Tukiainen tuskaili päähallin valaistuksen kanssa useaan otteeseen ja pakko se on myöntää, että hieman turhan hämärästi oltiin metsähalli valaistu. Vedenjakopisteillä oli yleensä juotavaa ja se oli riittävän kylmää. Erityisen nerokkaaksi osoittautui PDF-lippusysteemi, joka on tullut jäädäkseen; Desuconin ex-keulamiestä Antti Myyrä totesikin taannoin twitterissä: "Huikean onnellinen fiilis siitä että #Desuconin uudesta e-lippukäytännöstä tykättiin. Homma toimi ja pienellä kehityksellä vielä paremmin. Eli jos pidit vanhasta käytännöstä, pahoitteluni. Siihen ei palata enää koskaan. :3".





Kiitos Desucon!

Onko alaikäisten ulossulkeminen Frostbitestä huono idea, joka tulee johtamaan Desuconin tuhoutumiseen? Tuskin, sillä Suomen coniaktiivisuus on omien havaintojeni perusteella noussut jo niin korkeaksi, että coneilla on varaa lähteä spesialisoitumaan kohti pienempiä kohderyhmiä. Kaikkien conien ei tarvitse pyrkiä tyydyttämään mahdollisimman montaa ihmistä - ja niitäkin kaikkia vain puolivillaisesti.

Desuconillakin on aina ollut agenda: tähdätä ohjelmapainotteiseen sisältöön ja asiallisuuteen. Siinä missä animecon on varsin helposti sisäänpäästävä hengausconi, jossa puolet ohjelmista ovat cosplay-aiheisia, niin Desucon painottaa animeohjelmaansa ja asia sisältöönsä.

Saako Desucon sitten valita asiakkaansa? Kyllä saa. Juuri conien viihdyttävyyden kannaltakin on parempi, että Desucon tähtää tekemään sellaisen conin, minne sen tekijät itse haluavat mennä. Kuka osaisikaan tehdä parempaa tapahtumaa tietynlaiselle harrastajalle, kuin toinen samankaltainen harrastaja? Tälläisten tapahtumien todellinen tuho koittaa juuri silloin, kun tapahtumia aletaan järjestämään vain maksimoidakseen kävijämäärät.

On hyvä muistaa ettei Desuconissa ole kyse kuntarahoitteisesta nuorisotyöstä, jonka nämä aikuiset nyt omivat. Osa nuorista on uhannut jopa lopettaa animeharrastamisen, koska heiltä nyt jää vuosittain yksi coni välistä. Itselleni animeharrastaminen on pääasiallisesti conien ulkopuolella tapahtuvaa tekemistä, joten en osaa samaistua animeharrastamisen lopettamisaikeeseen, vaikka kesän Desucon tuleekin jäämään omalta osaltani välistä (Japanin matka buukattu samalle aikavälille).

Itselleni tämä oli toistaiseksi paras coni jossa olen käynnyt, mutta tuleeko Desucon pärjäämään tällä samalla konseptilla pidemmän päälle? Aivan varmasti tulee ja K-18 konseptin vuosittainen suosio varmasti tulee vain kasvamaan. Kuitenkin Desuconin tuho on vain ajan kysymys, mikäli uskominen on internetin ärrinmurrin-kansaa. Ja miksei olisi?